haukkumainen blogi

Voi hurja kuinka aika kuluu… On kuin olisi sata vuotta kulunut siitä kun viimeksi olen kirjoittanut tänne blogiin;). No onpahan ainakin aika päivitellä tietoja. Loppukesän 2011 aikana tapahtui se mitä en ajatellut ikinä meille käyvän. Laumaamme niin sanotusti “ui” urosdandi. Taludessamme oli siis jo valmiina 3 tyttöstä ja kuikas ollakaan yksi pikkuinen dandipoika päätti muuttaa meille:). Siis ihan noin helpostihan noita koirapoikia ei puusta tipahda, vaan nykyisellä omistajalla eli minulla on assian kanssa jotain tekemistä. Olin seuraamassa Emma-koirulin synnytystä ja ensimmäisenä syntyi tuo nimenomainen pikku poika joka sittemmin halusi muuttaa meille. Tästä pentueesta tuli siis minulle tärkeä olinhan ollut paikalla kun pienet naperot tulivat tähän maailmaan. Ikäänkuin kummitätinä.

Tämä pieni naperopoika viehätti minua kun sain seurata hänen kehitystään syntymästä aina kolmen kuukauden ikään asti. Siitä se sitten ajatus lähti… Pienessä sivulauseessa puhuin kasvattajan kanssa että kyllä tuo Frezza poju meidän laumaan mahtuisi; ja hops parin viikon mietinnän jälkeen tulos oli selvä: koska tulet hakemaan naperoa kotiin?

Sovittuna päivän sitten lähdin hakemaan naperoa kotiin. Keittiön lattialla oli iso koirankuppi jossa oli ruokaa jota Frezza söi erittäin keskittyneesti. Tulin keittiöön hiljaa etten häiritsisi syövää koirapoikaa. Yhtäkkiä Frezza huomasi että kukas se siinä onkaan…tuleva mamma:) Voi sitä kirkumista ja vinkumista. Ihan kuin kasvattaja olisi kertonut vartavasten pojulle että tänään muutat uuteen kotiisi. Näin kuulemma kasvattaja oli tehnytkin, mutta en kuitenkaan jaksa uskoa että pikkupoju olisi ymmärtänyt ihan kaikkea:)!

Kotona tyttökoirat ottivat uuden tulokkaan vastaan hienosti. Poika leimattiin välittömästi laumaan kuuluvaksi. Nyt sitten nuoriherra elää kolmen tytön haaremissa kruunaamattomana sulttanina. Saapas nähdä kuinka poju oppii sietämään tyttöjen kaikki oikut juoksuinensa. Tällä hetkellä eletään aikaa jolloin Lululla on juoksu lähes parhaimmillaan. Vielä ei ole tietenkään ongelmia, mutta jossain vaiheessa voi eristäminen olla tarpeen. Poika kiehnää Lulun ympärillä kuin isokin uroskoira. Yritys ja harjoittelu on käynnissä; onneksi vielä tässä vaiheessa se jää harjoittelun piikkiin:)

Lokakuun loppupuolella kasvattini dandie-nuoriherra Kete oli ilmoitettu ihka ensimmäiseen näyttelyyn. Pentuluokka on onneksi epävirallinen eikä onneksi vauvoilta vaadita täydellistä käyttäytymistä näyttelyissä. Ajattelimme Sarin Keten omistajan kanssa mennä paikalle hyvissä ajoin. Ajattelimme että Ketellä on ollut tapana hukkua jännissä paikoissa jalat alta, joten annoimme pojalle hieman aikaa tottua elämänmenoon näyttely paikalla. Loviisan suunnalla oli seitsemän astetta lämmintä joten oli yllätys että matkan varrella keli muuttui äärimmäisen liukkaaksi. Siinä sitten köröteltiin hidasta vauhtia kohti Lahtea. Onneksi sitä aikaa oli tullut varatuksi.

Näyttelypaikan pihalle kaarrettuamme huokasimme helpotuksesta onneksi pääsimme ehjinä perille! Kete hyppäsi pois auton kyydistä ja odotimme että Kete käy selälleen jokaisen koiran kohdalla. Mutta poikahan osasi ottaa paikan haltuun hienosti. Häntä pystyssä se vastaanotti kaikki hyvällä huumorilla. Hyväntuulinen poju pääsi kehään aikataulussa ja pokkasi ROP-pentu pokaalit. Jatko-osaan emme enään jääneet koska keli oli valtavan liukas ja ajattelimme että pääseisimme valoisan aikana vielä kotiin. Uusia haasteita tulee vastaan taatusti keväällä kun Kete-poika kasvaa juniori-ikään ja pääsee näytttämään kyntensä uusissa näyttelyissä.

Lopuksi vielä Keten arvostelu:

Kikakon Il Divo tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari

Oikeankokoinen. Selvä sukupuolileima. Hyvät kookkaat silmät. Oikein sijoittuneet korvat. Riittävä alaleuka. Hyvä purenta. Vahva raajaluusto, mutta rintakehä saisi olla pidempi. Voimakkaasti kulmautuneet takaraajat. Oikeanlaatuinen karvapeite. Hyvä häntä. Pentumaista pehmeyttä vielä ylälinjassa.

tulos ROP ja KP

Pitkästä aikaa on aikaa päivitellä omaa blogia. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika ettei enää muista miten tänne kirjoitellaan. Toivottavasti koiramaisia tarinoita siunaantuu tänne nyt hieman tasaisemmin.

Tänä talvena on tullut lunta sitten oikein reilusti. Pienet tappijalkaiset koirulit ovat olleet hätää kärsimässä. Ulkoilu sujuu takapihalle tehtyjen polkujen varassa. Aidat ovat jääneet pieniksi. Yhdeksänkymmenen sentin aitaa on näkyvissä vain kymmenen senttiä. Onneksi välillä tuli vesisadekelit. Lumen määrä tipahti puolella. Samalla muutos sai aikaiseksi sen että lumihanki kantoi pikku dandilaumaa. Ulkonaliikkuminen helpottui ja siellä viihtyy paremmin kun on suurempi alue.

Lulu viihtyy meidän koiruleista parhaiten ulkona. Muut ehtivät tulla jo uudelleen ulos ennenkuin pikkuneiti suostuu tulemaan sisälle. Yleensä Lulun turkki on jokapuolelta tasaisen luminen ja märkä. Eilen illalla neiti viihtyi entistä paremmin ulkona. Peppu ylhäällä tyttönen tonki ja kaivoi lumikasaa takapihalla, ja yritti juosta kiinni jotain. Mitä se on vieläkin salaisuus, koska ehtiessäni paikalle ei lumella näkynyt mitään. Neiti oli kyllä lumessa hännän huippuaan myöten. Jotain mielenkiintoista Lulu oli löytänyt hangelta tai heti lumikerroksen alta koska hyppeli kuin nuori varsa hangella edes takaisin. Tänään satoi lunta muutaman sentin verran. Lumi oli märkää ja takertuvaista. Koirien tassut ja mahanalus muotoutui lumipalloja täyteen heti kun he menivät ulos. Jaloissa monta kiloa märkiä lumipalloja on vaikea lyhyt jalkaisen koiran kävellä, joten ulkona ei niin hyvin viihdytä. Lenkkipolullakaan näillä keleillä ei tule oikein mitään kävelystä kun jalat ja polkuanturat ovat täys lumipalleroita.

Ulkoilu on siis haastavaa näillä lumisilla keleillä. Onneksi olemme menossa kohti kevättä ja muutaman kuukauden kuluttua luulisi lumien taas sulavan.

Kevättä kovasti kaipaava:)

Tämän vuoden kesälomamatka suuntautui taas kerran Turkin Marmarikseen. Siis lomamatka tämän perheen kaksijalkaisilla. Nelijalkaiset pikku ystävämme kesän aktiiviloma suuntautui Pyhtäälle Minnan järjestämään täysihoitoon. Minnan luona nämä hauvelit ovat olleet ennenkin viettämässä puuhakkaita lomapäiviä. Lulu taisi olla ekaa kertaa nyt siellä, koska on syntynyt lokakuussa 2009 joten tämähän oli hänelle ihka ensimmäinen kesä. Tänä kesänähän on lämpöä riittänyt ihan tukahtumiseen astikin, mutta niin vain piti noiden kaksijalkaisten mennä jatkamaan auringossa paahtumista ulkomaille. Tämän kertainen matka oli vain yhden viikon pituinen edellisten kaksiviikkoisten sijaan. Onneksi sillä koiruleilla oli ollut niin puuhakasta että luulen että Minna olisi laittanut tuon kolmikon kotiin selviytymislomalle vaikka yksin toiseksi viikoksi.

Siis lomatunnelmissa pikku hauvaset olivat kuulemma puuhailleet monenmoista. Minnan kertoman mukaan hauvelit olivat pulikoineet joessa. Napsin intohimoisin harrastus on ollut muutaman vuoden uiminen. Mikäli uintiin on jonkinnäköinen lätäkkö tarjolla niin sinne vaan. Kaikkein paras paikka on tietenkin se missä voi uidas ihan oikeasti; ilman että jalat ottavat pohjaan. Napsin tyyli uida on hieman erikoinen. Se ui koiraa kolmella jalalla+hännällä. Yksi jalka roikkuu rentona vedessä ja se tekee sen että koko koira on vedessä kyljellään. Sen takia sitten häntää on pyöritettävä propellina jottei keikahtaisi kokonaan kumoon. Napsin kohdalla uimista ei voi lopettaa niin kauan kun ollaan veden äärellä.

Tänä vuonna sitten Napsin tytär Lakukin on oppinut että vedessä on kaikenlaista kivaa puuhasteltavaa. Tämä dandi tyttönen on huomannut pienen pienet vesikirppuset jotka ärsyttävästi lähtevät karkuun kun niitä yrittää metsästää. Vaikka niille kuinka rähjää tai niille kiljuu niin karkuun menevät. No ehkä joskus kirput oppivat tottelemaan pikku prinsessan komentoa ja Laku saa ne kiinni. Se tapahtuu varmaankin joskus tulevaisuudessa koska tänä kesänä se ei ainakaan onnistunut.

Lulun suhde veteen on hieman varovainen. Osasyy asiaan on varmaankin sillä että tuo lurjuskaksikko Laku ja Lulu lähtivät yhdessätuumin Minnan pihalta luvatta uimaretkelle rantaan. Minna onneksi huomasi karkulaiset ja kävi opastamassa kaksikkoa niska-peppu otteella  takaisin kotipihaan. Minnan pihalla ei ole raja-aitoja ja varsinkin Lululle kuulemma teki vaikeuksia yhden ainokaisen aivosolunsa kanssa hahmottaa pään sisällä missä ne näkymättömät aidat sijaitsivat.

Uimisen lisäksi oli kolmikolla mukavaa seuraa. Minnan omien neljän dandin ja kolmen kissan lisäksi muillakin dandin omistajilla oli lomamatkoja. Pyhtäällä Minnan dandilomakodissa oli yhteensä kymmenen dandikoiraa leikkimässä ja touhuamassa. Voi mahoton sitä kilpajuoksua. Nuorimmat dandit mittelivät keskenään urheilusuorituksin mm formula-kisoissa talon ympäri. Kuka oli dandi porukan Räikkönen kuka Schumacher. Olispa ollut videokuvaa noista ajoista. Vähän ennen kun aktiiviloma loppui koko jengi kävi mustikoita keräämässä metsälenkillä. Mustikat hävisivät niin ämpäriin kuin dandilaumankin suuhun. Pikkuhauvaset oppivat nopeasti kuinka makoisia marjoja poimittiin suoraan suuhun. Jengillä oli kuulemma jälkeenpäin ihan mustaa p***aa.

Laku ja Lulu olivat torstaina intoutuneet myös toisen rakkaan harrastuksen tuunailun pariin. Minnan kotona tuunailun kohteena olivat kynnys, keinutuoli ja lattialistat. Ilmeisesti Minna keskeytti pahasti tuunailuhommat kotiinpaluulla koska valmista taideteosta ei koskaan esitelty lomaltapalaajille eikä korvauksia tarvinnut maksaa tuunailun raaka-aineista.

Ennen loman loppua Minna sai vielä vieraita Ruotsista ja hauvalauman jatkoksi tuli ruotsia puhuvia tukkakoiruleita kolme lisää. Voi mahotonta toivon että Minnalta löytyisi kuva rivissä istuvistä 13 dandistä. Taatusti eivät pysyneet yhtäaikaa istumassa koko jengi, joten luulen että kuvaamisesta ei tullut mitään.

Haimme omat koiramme kotiin lauantaina ja olivatpahan aika väsyneitä otuksia. Huili jatkui aina sunnuntain puolelle ennenkuin normaali elämä kotona alkoi. Kyllähänn olisi ollut kiva olla “kärpäsenä katossa” katsomassa tuota dandien viikon aktiiviĺomakohellusta.

Avainsanat: aktiiviloma. dandi, kesäloma

Nuorin koiristani Solakan Lumikukan Uni eli Lulu oli ilmoitettu Karjaalle näyttelyyn. Tänä kesänä tuo helle on hellinyt meitä jo pitemmän aikaa. Niinpä näyttelypäivän aamuna ei ollutkaan mikään ihme että taivaalla paistoi kirkkaasti aurinko eikä missään näkynyt pilvenhattaraa. Tosin Porvoon kohdalla oli aamusella sataa ropsauttanut jonkin verran, mutta ajaessamme Karjaalle aurinko oli aina vaan kirkkaampi. Näyttelypaikalle saavuttuamme roudasimme itsemme, kaksi koiraa (ystäväni Minna oli mukana nuorimman koiransa Meten kanssa tutustumassa näyttely hälinään), ja kärrillisen rekvisiittaa kehän läheisyyteen. Pystytimme leirin, siis avasimme koirille aitauksen, otimme käyttöömme retki jakkarat. Eipä aikaakaan kun paikalle tuli tuttuja dandin omistajia. Johannan dandityttönen nostettiin Lulun ja Meten seuraksi aitauksen varjoon. Lopulta pentuaitauksessa majaili Lulu, Mette, Deli, Iines ja Emma. Juttelu kävi kavereiden kanssa niin vilkkaana että koko kehä pääsi välillä unohtumaan. Onneksi huomasimme ajoissa että meidän vuoro oli päästä kehään.

Lämpöisessä helteessä yritimme pitää pikkukoiriamme edes jonkinmoisessa varjossa. Näyttelypaikka oli urheilukentän sivussa jossa ei ollut edes puita varjostamassa olemistamme. Kehässä arvostelu sujui erittäin epätavalliseen tapaan, koirien onneksi tuomari ei juoksuttanut kuumalla kentällä ihan läkähdyksiin, vaan antoi “tuomionsa” nopeasti. Eipä mennyt kovin kauaa kun oli meidän vuoromme astua kehään. Lulun lisäksi toinenkin juniori narttu oli kehässä. Lulu oli täyttänyt tuon maagiset 9 kk pari päivää ennen Karjaan näyttelyä. Pieni yhteispyörähdys kehässä ja sitten odottelemaan kehän nurkkaukseen omaa vuoroa nousta pöydälle.

Lulu seisoo mallikkaasti pöydällä. Muutaman kerran häntä heilahtaa. Tuomarille voisi antaa vaikka pusun kun hän kumartuu katsomaan hampaita. No jos nyt ei kuitenkaan kun on kerran virallisesta näyttelystä kyse. Pentu näyttelyssä sellainen vielä kävi päinsä kun ne ovat sellaisia epävirallisempia. Tuomari koittelee vielä luuston kokoa ja tyyppiä ja sitten menee kauemmaksi sanellakseen arvostelua:

Erittäin hyväntyyppinen, hyvä pää & ilme. Elegantti kaula. Hyvä selkälinja. Eritt hyv kulmautunutedestä ja takaa. Liikkuu reippaalla askeleella

Reippahasti käyvät askeleet

Waude tällä säällä ja reippaalla askeleella. Onneksi tuomari ei huomannut kuinka pikku Lulu olisi mieluusti köllähtänyt hieman viileämmän ruohon päälle. No kulku oli reipasta siihen nähden että puolenpäivän jälkeen aurinko porotti todella kuumasti. No siis tuloksiin; Lulun reipas olemus palkittiin lopulta narttujen parhaaksi. Ihka ensimmäisestä “isojen tyttöjen” näyttelystä irtosi heti arvostettu ja toivottu serti. Loppujen lopuksi sitten urospuolinen nuori dandi gentlemanni korjasi rodun parhaan tittelin. Onneksi koska näin kuumassa ei olisi enään pikku Lulu jaksanut odotella muutamaa tuntia ja esiintyä vielä uudelleen.

ROP ja VSP koirulit poseeraavat

Näyttelyalueelta lähdettyämme, olkapäät hieman palaneina, pakkasimme tulikuumaan autoon tavaramme. Onneksi nykyautoissa on ilmastointi ja alkumatkasta jo 60 asteen lämpötila laski siedettäviin lukemiin. Takapenkillä nukkui kaksi väsynyttä, mutta uusia kokemuksia saaneet Lulu ja Mette.

Kotona iltasella maistuivat sitten Lululle mansikat tuoreina ja itsepoimittuina

Lopuksi kiitän Minnaa kuvien lainasta. Sainhan lainata näin mukavia kuvia yksityiseen blogiini:)

Viime viikonlopun aikana pikkuiset danditytöt kokivat yllätyksen. Asumme omakotitalossa jonka pihaa olemme aidanneet koiruleiden takia. Ensimmäisenä vuonna kun tähän muutimme koirat saivat käydä pihalla ulkona sen verran että 3 metrin päässä oleva liiteri oli pihan “takaseinä”. Seuraavana kesänä reviiri tuplaantui. Liiterin ympäri pääsi haukku-kierroksella hätistelemään oravat ja linnut pois pihalta. Siihen oli tyytyminen muutamaksi vuodeksi. “koirapihan” perällä oli portti josta vain saattoi katsella kun ihmiset istuttivat perunaa pottumaalle, koirille ei sinne ollut mitään asiaa. Syy tähän oli se että pihaa kiersi vanha lankkuaita joka oli jo niin lahonnut ettei se ollut dandin kestävä. Nuo ihmisasukit eivät vain saaneet aikaiseksi vaikka puhetta olikin ollut monena vuonna.

Sitten alkoi tapahtua. Lankkuaitaa vahvistettiin uudella aidalla joita niska väärällään nuo ihmiset kantoivat yhden päivässä valitellen sen jälkeen selkää ja kylkiä ja vaikka mitä paikkaa. Uusi aita oli näet valmiista palasista (1mx5,5m) pitkistä elementeistä. Aikaisemmin oli jo vaihdettu toiselle puolelle verkkoaitaa ja takaraja sai uuden kevyen lauta-aidan. Koirulit saivat olla “evakossa” terassilla. Sitten yhtäkkiä tytöt päästettiin terassin portista ulos ja melkein heti tarkkanäköinen Lulu huomasi ettei väliporttia ollut olemassakaan. Loppupihaa juostiin nurkasta toiseen, pitihän varmistua että kaikki oravat ja linnut olisivat lähteneet pois tontilta. “Väliaikainen” 4 vuotta palvellut verkkoaita kaadettiin väliltä. Nyt on tilaa  juosta ja mielenkiintoiset hajut tutkimattomalta tontilta jaksaa kiinnostaa vielä viikon jälkeenkin. Nyt sitten piha on kokonaisuudessaan kolmen dandi neitosen vahdittavana. Mikä parasta pihalta näkyy nyt myös talon toiselle puolelle ettei kukaan vaan pääse sieltä yllättämään.

Taloudessamme on siis kolme dandiä. Kaksi sinappityttöä Napsi ja Lulu, ja yksi pippurityttö Laku, joka on Napsin tytär. Sukulaisuussuhde on olemassa myös Luluun. Hän on Napsi puolisisaren tytär. Napsilla ja Lulun äidillä Miralla on sama isä. Enemmän sukulaisuutta tuo se että Napsin äiti on myös Miran isoäiti. Siinä kauniita ja rohkeita kerrakseen. Napsi on tällä hetkellä 4,5 vuotta vanha. Laku on helmikuussa täyttänyt vuoden ja Lulu sitten on syntynyt viime vuoden lokakuussa ja täyttänyt siis 8 kk kesäkuussa. Lulu tuli meille pentuna joulukuun alussa. Silloin tilanne oli se että uusi haukku oli tunkemassa Napsin ja tyttären huusholliin  ihan tosta vaan ilman että Napsilta edes kysyttiin mielipidettä. Siihen aikaan Laku leikki Lulun kanssa joka ilta Napsin seuratessa tilannetta kauempaa sohvan nurkalta. Eihän lauman johtajan sopinut menna kakaroiden leikkin mukaan. Lulu ja Laku menivät tuhatta ja sataa ympäri taloa. Lulu edellä ja Laku perässä ja toisinpäin Laku edellä ja Lulu perässä, voi sitä vauhdin määrää. Sitten Napsilla kävi herraseuraa ja lauman johtajan arvo nousi ylempii sfääreihin. Pikku pennut leikkivät minä odotan pikkuvaavoja, aih sitä autuutta! Napsi synnytti 4 poikaa joita sitten hoiteli haukan lailla vahtien. Kukaan ei saa koskea eikä edes haistaa vauvoja. Kaula pitkällään piti vahtia kun annoin portin läpi Lululle ja Lakulle pikkuset sukulaiset haisteltavaksi. Eihän kukaan vaan vie niitä tuleehan ne takaisin. Napsin vahtiminen ulottui pitkälle yli sen ajan kun vaavat jo kävelivät. Salaa annettiin hoitovuoro isolle siskolle ja pikku sukulaistytölle Lululle. Tytöt leikittivät lapsosia sillä aikaa kun Napsi oli lenkillä. Ennenkuin Napsi palasi laitettiin vaavat nukkumaan aitaukseen ihan kun ei mitään olisi tapahtunutkaan.

Jossain vaiheessa kun lumet olivat sulaneet annoimme pentujen leikkiä ulkona  ja kappas vaan nyt Napsi antoi ensin Lakun, koska on ns omaa laumaa, leikkiä vaavojen kanssa. Muutaman päivän jälkeen myös Lulu hyväksyttiin virallisesti poikien leikittäjäksi. Sitten tuli aika jolloin pojat muuttivat omiin koteihinsa.Meille jäi ainoastaan pikku Luffe hoitelemaan itseään terveeksi. Lulusta ja Luffesta tuli erittäin hyvät kaverit. Suurin syy taisi olla se että Luffe kun ei jaksanut syödä omaa ruokaansa loppuun niin Lulu sai jämät. Luffe sai uokaa himpun verran useammin kun aikuiset koirat joten se taisi olla nuoren Lulun mieleen. Sitten tuli aika jolloin myös Luffe muutti omaan kotiinsa. Voi sitä ihmetyksen päivää kun Lulu ei saanutkaan aamusella kenenkään jämiä.

Mutta Napsi, joka sai siis keväällä ne toiset ja viimeiset pentunsa, huomasi miten yksin pikku Lulu olikaan Luffen lähdettyä. Ja sitäpaitsi nythän ne vaavat oli tehty ja Napsi oli jäänyt ns eläkkeelle, eikä jälkikasvu ole näkemässä kuinka mammakoira hullaantuu. Sellainen vauhti ja temmellys kuuluu kun Napsi ja Lulu juoksevat pitkin poikin huushollia. Kovempaa kun koskaan koska ovat molemmat jo isoja. Välillä tanssitaan nousten takajaloille etutassut yhdessä ja sitten kieriskellään matolla. Laku prinsessana seuraa sivusta eikä osallistu lystin pitoon muutoin kuin komentamalla mokomia sinappikoiria pippuriseen tapaansa. Hui kauheeta, kuinka äitikoira on tullut “viidenkympin” villitykseen. Mokoma eläkeläinen riekkuu tuon aivottoman pikkukakaran kanssa kaiket illat. Laku on tällä hetkellä ilmeisesti sellaisessa prinsessa teini-iässä jota evvk (ei voisi vähempää kiinnostaa) tuollainen touhu.

Aiemmin on tullut jo ilmi että  taloudessamme asuu kolme dandia. Koirien harrastuksiin kuuluu tätä nykyä tuunaus. Eli vanhasta tehdään tuunaamalla uutta. Dandeista kaksi nuorinta harrastavat eritoten tätä tuunausta. Se ei tarkoita että tavarat menettäisivät tuunauksessa oman käyttötarkoituksensa, vaan niitä vain hieman uudelleen muotoillaan. Edellä muissa blogeissa olen kertonut kuinka puutarhaa muokataan uuteen kuosiin. Nyt aiheena on esineet. Materiaalina tuunauksessa on ollut lähinnä puu tai muovi. Puuesineistä on muotoiltu mm terassilla oleva puu tralli. Kulmia on kivasti pyöristetty. Muovipunos tuolien kulmia on jo aloitettu tuunaamaan, mutta isäntä antoi kyytiä ja kertoi että ovat liian tuoreita tuunattavaksi. Siten se homma on siis hiukan “jäissä”. Epäilemättä hommaa jatketaan heti kun silmä välttää, eikä muutakaan puuhaa satu olemaan. Koko kesän projektina näyttävät olevan croksit. Sellaiset muovikengät joista lähtee palasia joka päivä. Muotoilun kohteena on sekä isännän että emännän jalkineet. Saamme jokapäivä uuden näköiset töppöset jalkaan. Lienee tarpeetonta selittää miksi meillä nahkakengät on hattuhyllyllä. Tänään tuunaus kohteena on pieni kastelukannu jonka nokka on tuunattu siten että erillistä suihkuosaa ei enään tarvita. Sanomattakin on selvää että tuunauksen jälkeen se suihkuosa voitiin tuhota kokonaan.Arvaatte varmaan kuka hoiti asian alle aikayksikön niin että suihkuosaa ei enään tunnistanut. Kätevää ettei tarvita mitään erillisiä suihkuosia. Kaatonokka on lutistettu niin että suihku leviää sopivasti ja pienen pieniä hampaan jälkiä on nokan päässä joten suihku tulee tasaisesti.

Kukkapenkkiin istutin eilen keijunkukkaa viisi tainta. Joku pieni puutarhuri oli eri mieltä paikasta ja päätti että sopiva määrä on neljä ja kiikutti keskelle pihaa viidennen keijunkukan juurineen päivineen. Olen sinnikäs ja istutan sen uudelleen. Katsotaan kumpi voittaa. Ollessamme muutaman tunnin parturireissulla takkahuoneen (paikka jossa koirulit ovat kun olemme poissa) nahkasohva oli tuunattu uuteen uskoon. Onneksi sohva oli ostettu viime kesänä kirpparilta parilla kympillä. Ajatelkaas jos olisimme jättäneet koirat koko huoneistoon. Meillä on olohuoneessa iso nahkainen kulmasohva. Tulee mieleen sellainen kuva joka kiertää netissä. Dandi sotketun huoneen keskellä rikotulla sohvalla. Mitä! Onko tämä joku deja vu-ilmiö. Kaikesta huolimatta nuo pikkutappijalka hauvat ovat ihanimpia koko maailmasta.

Meidän pihalla on ollut kiusaksi asti myyriä. Ne pitävät puutarhan ilmastoinnista huolta myös naapurien pihamaista. Viime kesänä meillä asusti yksi veitikka terassin alla. Yritimme jos jonkinlaisella konstilla päästä eroon mokomasta jyrsijästä. Parhaimmillaan se kävi iltasella kurkkimassa olohuoneen ikkunasta kuin ilkkuen meille että ettehän saa kiinni. Sillä tuntui olevan välillä todelliset sukujuhlat tuossa meidän nurmikolla. Tai pikimmiten nurmikon alla. Siihen malliin nurmikon pintaan nousi kekoja joiden alla oli kolosia. 

 Rottakoira työssään

Meidän perheessä oli viime kesänä kaksi dandia. Niitä on aikoinaan on käytetty rottien ja myyrien metsästykseen. Meidän jyrsijät saivat olla kuitenkin ihan rauhassa. Kerran Napsi haisteli pitkään liiterin nurkalle jätettyjä ruukkuja. Sieltä sitten livahti pikkuinen hiiri melkein Napsin jalkojen välistä omaan koloonsa maan alle. Napsi katsoi jalkojensa väliin alas hölmistyneenä eikä kait edes ymmärtänyt mikä otus siinä livahti. Oli otettava järeämmät aseet käyttöön. Kutsuimme pihapiiriin vierailulle Minnan kolmen dandinsa kanssa, joilla  vaistot ovat olleet kohdallaan ja saalista on tuotu kotiin asti. Muutamaa kolosta haisteltuaan Ella löysi vainun jonka perusteella alkoi multa lentää. Ilmeisestikin jälki oli jo hiukan liian vanhaa kun Ella lopetteli kaivamisensa. Vai johtuiko siitä että kiellettiin kun kolo oli ihan kulkureitillä. Sinne jäi myyrämokoma. Ei tullut saalista tällä kertaa.

Tälle kesälle olimme kaukaa viisaita. Syksyllä syntyi Minnan koiralle pentuja. Mira oli jo kuuluisa siitä että saalistakin on saatu. Ajattelimme että nyt meille sellainen dandi joka ymmärtää pienten nelijalkaisten tuholaisten päälle. Näinpä Miran pentu Lulu muutti meille kasvamaan ensi kesän tuholaisjahtiin. Odotukset olivat kovat kevään korvalla kun lumi alkoi sulaa. Paksun lumikerroksen alla saattoi muhia vaikka minkälaisia myyrän koloja.

Lumien sulettua kokonaan hämmästys oli suuri kun myyrän koloja ei ollut missään. Terassin alla ollut asukkikin tuntui häipyneen muille maille. Saalista eikä riistaa “suurille” rottakoirille ei löytynyt kuin IKEAN tavaratalosta.

Eipä hätää. Siellä ne myyrät varmaankin jossain majailevat. Kun tarpeeksi kaivaa niin kait ne jostain löytyvät. Niinpä meidän koko puutarha joikaista kukkapenkin vierustaa myöten on myllätty ja kaivettu suurille kuopille. Koskaanhan ei tiedä missä kohtaa nuo salakavalat jyrsijät kulkevat. Pitää kaivaa mahdollisimman monesta kohtaan niin ehkä se saalis jostain tulee vastaan. Nyt sitten tämä kesän alku on mennyt puutarhassa peittelemässä pieniä ja isoja kuoppia joita dandi-kaverukset ovat tehneet. Viime kesänä olivat multakeot ongelmana tänä kesänä multakolot. Ulkona viihdytään ja parta ja tassut mullasta mustina on hauska tulla illalla sohvalle pusuja jakelemaan.

myyrän eiku dandin kolonen

VÄLIIN PUTOAJA

Meillä asustelee kolme dandiedinmontin terrieriä. Kaikki ovat tyttökoiria. Napsi joka on 4,5 vuotias. Napsin tytär Laku joka on tällä hetkellä yksivuotias. Lulu on lauman kuopus, iältään 7 kuukauden ikäinen. Dandiet ovat hassun hauskoja koiruleita ja niiden kanssa sattuu kaikenlaista kivaa. Tämä tarina kertoo kylläkin vähemmän hauskasta kokemuksesta.

Isäntä päätti vapaapäivänsä kunniaksi lähteä kaupungille kauppaan. Olin töissä joten hauvat jätettiin yksin kotiin. Aina kun koirat ovat keskenään kotona laitamme ne takkahuoneeseen jossa on turvallista oleskella ja nukkua odotellen isäntäväkeä kotiin. Lakun mielipaikka pikkuprinsessana on sohvan selkänojalla loikoilu.  Olohuoneessa sohva on keskellä lattiaa. Takkahuoneessa meillä on koirien peti ja musta nahkainen pikkusohva. Isäntä tulee kaupasta kotiin ja yleensä kaikki koirat odottavat oven aukaisua jotta pääsevät toivottamaan tulijan riemuiten tervetulleeksi. Tällä kertaa vain Napsi ja Lulu tulivat isäntää vastaan. Missä Laku on? Mitä on Lakulle tapahtunut? Mies astui sisälle takkahuoneeseen eikä Lakua näkynyt missään. Äkkiä jostain kuului pientä vinkunaa joka vaan yltyi. Nahkasohvan takaa se kuului. Isäntä katsomaan että miten Laku olisi voinut päästä sohvan taakse. Sohva on laitettu huoneeseen niin että sen alta ei mahdu eikä sivuilta pääse. Siellä Laku seisoi takajaloillaan pystyasennoissa sohvan takana vesijohtojen päällä. Sohvan takana nimittäin kulkee vesijohdot ja siellä on talon vesimittari. Laku oli varmaankin totuttuun tapaansa hypännyt odottelemaan sohvan selkänojalle. Toivon mukaan se oli innostuneena isännän tulosta luiskahtanut sohvan taakse. Toivottavasti se tapahtui juuri silloin kun auto tuli pihaan. Ajatelkaa jos se on pudonnut jo silloin kun isäntä lähti. Silloin se raukka olisi joutunut olemaan sohvan takana koko kaksituntisen minkä isäntä oli poissa. Ajatelkaa jos olisimme olleet molemmat töissä ja Laku olisi ollut pinteessä koko päivän. Omin vomin sieltä ei päässyt mihinkään suuntaan. Miten olisi ollut jos putoaminen olisi tapahtunut pää edellä, silloin pieni koiraparka olisi ollut naamallaan vesiputkien päällä pari tuntia. Hui kamala! Onneksi pikkukoiruli pääsi pälkähästä ja kaikki päättyi onnellisesti. Hauveli ei ollut moksiskaan mokomasta vaan hetken päästä oli jo hyppäämässä sohvan selkänojalle nukkumaan.

Onneksi pääsimme pelkällä säikähdyksellä. Sen verran me pelästyttiin, että takkahuoneen sohvan selkänojan päälle rakennettiin heti hylly, jotta kokemus ei toistuisi. Nyt hyllyn päällä voi vaikka nukkua eikä ole pelkoa että Lakusta tulisi uudelleen väliin putoajaa.